"Kreivitär de Tonnay-Charente", lausui vanha rouva de Navailles kruununprinssille.
Ja kruununprinssi toisti kumartaen puolisolleen: "Kreivitär de
Tonnay-Charente."
"Tämä näyttää varsin miellyttävältä", huomautti Condén prinssi Raouliin kääntyen. "Hyvä alku!"
"Sievä hän on todellakin", myönsi Raoul, "mutta sävyltään hiukan korskea."
"Hoo, se ilme kyllä tunnetaan, varakreivi: kolmen kuukauden kuluttua hän on jo kesyttynyt säyseäksi! Mutta kas, siinäpä astuu esiin toinenkin kaunotar!"
"Ja hänet minä tunnenkin!" virkahti Raoul ihmetellen.
"Kreivitär Aure de Montalais", lausui rouva de Navailles.
Kruununprinssi toisti jälleen etu- ja sukunimen.
"Hyvä Jumala!" huudahti Raoul tuijottaen suurin silmin ovelle, jonka suulta hovineidot yksitellen ilmestyivät keskemmälle.
"Mikä nyt on?" kysyi prinssi; "tehoaako kreivitär de Montalais teihin niin voimakkaasti?"
"Ei, monseigneur, ei", sopersi Raoul kalpeana ja vapisten.