"Buckinghamin herttuan isä esiintyi varmaankin pidättyväisemmin ja kunnioittavammin kuin poikansa", tokaisi Filip pikaisesti, huomaamatta, kuinka tukalana survaisuna ne sanat koskivat äidin sydämeen.
Kuningatar kalpeni ja painoi kouristuneella kädellä poveaan, mutta nopeasti tointuen hän virkkoi:
"No niin, olet kai tullut luokseni jossakin erityisessä tarkoituksessa?
Mitä oikeastaan haluaisit?"
"Aikomuksenani on ilmoittaa teille, että minun täytyy puuttua asiaan tarmokkaasti, — en ota enää sietääkseni mitään kiusaannusta Buckinghamin taholta."
"Et ota sietääksesi?"
"En."
"Miten siis menettelet?"
"Valitan kuninkaalle."
"Ja mitä tahtoisit häneltä vastaukseksi?"
"Jos hän ei katso voivansa auttaa asiaa", lausui Monsieur, kasvoillaan tuiman päättäväisyyden ilme, joka oli harvinaisena vastakohtana niiden tavalliselle säyseydelle, "niin ryhdyn itse tekemään oikeutta!"