"Milloin minun on matkustettava? Määrätkää!"
"Milloin teille mukavasti soveltuu, mylord", vastasi Itävallan Anna. "Te matkustatte, mutta päivän valitsette itse. Epäilemättä haluaisitte nyt lähteä heti, mutta parempi on odottaa ainakin ylihuomiseen; ilmoittakaa vain tänään, että se on tahtonne."
"Tahtoni?" mutisi nuori ylimys.
"Niin, herttua."
"Ja… enkö milloinkaan tule takaisin Ranskaan?"
Itävallan Anna mietti tuokion, ja hänet sai jälleen valtaansa raskasmielisyys.
"Minulle olisi mieluista", vastasi hän, "jos palaisitte silloin kun minä muutan nukkumaan ikuista untani Saint-Denisin kappeliin puolisoni vierelle."
"Joka tuotti teille niin paljon kärsimyksiä!" virkahti Buckingham.
"Joka oli Ranskan kuningas", vastasi kuningatar.
"Te olette suopean sydämen elähdyttämä, madame, edessänne on valoisa tulevaisuus, saatte kokea paljon uusia iloja, jotka lupaavat teille monen monta elonvuotta lisää."