"Niin, niin, uljas mies, yksi niistä kuuluisista neljästä sankarista", muisti Baisemeaux.
"Aivan. No, rupeammeko juttusille, hyvä Baisemeaux?"
"Jos suvaitsette."
"Mitä ensiksikin määräyksiin tulee, niin niitä ei olekaan. Kuningas on luopunut vangituttamasta asianomaista."
"Voi, sepä ikävää!" huoahti Baisemeaux.
"Hitto! Ikävääkö se on?" huudahti d'Artagnan nauraen.
"Niinpä tietenkin", selitti vankilanpäällikkö, "sillä hoidokithan ovat minun pääomaani."
"Kas, se on totta. En tullut ajatelleeksi sitä puolta asiasta."
"Ei siis ketään liikene minulle?" Baisemeaux huokasi toistamiseen. "Teidän sitä kelpaa", sanoi hän sitten; "nyt olette muskettisoturien kapteeni!"
"Kyllähän tämä vetelee. Mutta enpä näe, mitä kadehtimista teillä olisi minussa: Bastiljin kuvernöörinähän olette Ranskan tärkeimmän linnan päällikkö."