"Sanotte siis tarvitsevanne miljoonan, sire?" kysyi Mazarin.
"Niin sanon, monsieur."
"Te erehdytte suuresti, sire: te tarvitsette paljon enemmänkin. Bernouin!… Saatte nähdä, sire, kuinka paljon te toden teolla tarvitsette… Bernouin!"
"Kuinka, kardinaali", oudoksui kuningas, "aiotteko neuvotella lakeijan kanssa minun asioistani?"
"Bernouin!" kutsui kardinaali vieläkin, olematta huomaavinaan nuoren hallitsijan nöyryytystä. "Tulehan tänne ja sano minulle se numero, jota sinulta juuri äsken kysyin, ystäväiseni."
"Kardinaali, kardinaali, ettekö kuullut huomautustani?" vastusti Ludvig vaaleten suuttumuksesta.
"Älkää pahastuko, sire; minä käsittelen teidän majesteettinne asioita aina julkisesti. Koko Ranska tietää, että tilinpitoni on avointa. Mitä määräsinkään sinulle äsken tehtäväksi, Bernouin?"
"Teidän ylhäisyytenne käski minun suorittaa erään yhteenlaskun."
"Ja sinä teit sen, vai mitä?"
"Niin, monseigneur."