"Ei se ainakaan tietäne hyvää herra Fouquetille!"
Prinssi ei erehtynyt. Olemme nähneet, että Ludvig XIV oli kutsuttanut
Colbertin ja että tämä oli saapunut. Keskustelu oli alkanut sellaisella
erikoisella suosiollisuudella, jota kuningas hyvin harvoin osoitti.
Tosin hallitsija oli yksinään alamaisensa kanssa.
"Istuutukaa, Colbert."
Ilonsa innossa intendentti, joka oli pelännyt virkaeroa, kieltäytyi tästä tavattomasta kunniasta.
"Ottaako hän tarjouksen vastaan?" kysyi Aramis.
"Ei, hän jää seisomaan."
"Kuunnelkaamme, ruhtinaani."
Ja tuleva kuningas ja tuleva paavi kuuntelivat kiihkeästi noita yksinkertaisia kuolevaisia, jotka olivat heidän jalkainsa alla ja valmiina heidän muserrettavikseen, mikäli he tahtoivat.
"Colbert", virkkoi kuningas, "te olette tuottanut minulle tänään paljon ikävyyksiä."
"Sire… minä tiesin sen."