Ludvig XIV kohotti vihdoin silmänsä, ja huomaten Colbertin vielä tarkkaavaisena odottavan hän sanoi äkkiä muuttaen puheenainetta:
"Herra Colbert, huomaan ajan käyvän myöhäiseksi; menen nukkumaan."
"Ah", virkahti Colbert, "minä saan…"
"Huomiseen. Aamulla olen tehnyt päätökseni."
"Hyvä on, sire", vastasi Colbert vimmoissaan, vaikka hän kuninkaan edessä hillitsi itsensä. Ludvig viittasi kädellään, ja intendentti poistui takaperin ovea kohti.
"Palvelusväkeni!" huudahti kuningas.
Tultiin laittamaan kuningasta vuoteeseen. Filip aikoi poistua tähystyspaikaltaan.
"Vielä hetkinen", pyysi Aramis tavanmukaisen säveästi; "se, mikä nyt tapahtui, on vain yksityisseikka, emmekä siitä enää huomenna mitään välitä. Mutta kuninkaan riisuutuminen, makuullemenon pikku järjestelmä, — kah, monseigneur, se on tärkeätä! Oppikaa, oppikaa asettumaan vuoteeseenne, sire. Katsokaa, katsokaa!"
221.
Colbertin hätävara.