"Aiotteko tekin sanoa, että se on mahdotonta?" huudahti kuningas kylmän ja vihaisen vimmaisesti.
"Minä en koskaan sano, että mikään on mahdotonta", vastasi d'Artagnan kovin loukkaantuneena.
"No, työhön siis!"
D'Artagnan kiepahti leveillä koroillaan ja astui ovea kohti. Matka ei ollut pitkä; hän eteni sen kuudella askeleella. Mutta ovella hän pysähtyi.
"Anteeksi, sire", virkkoi hän.
"Mitä?" kysyi Ludvig.
"Tätä vangitsemista varten haluaisin kirjallisen käskyn."
"Miksi niin? Eikö kuninkaan sana teille enää riitä?"
"Siksi että kuninkaan vihapäissään lausuma sana voi muuttua suuttumuksen talttuessa."
"Ei mitään lörpöttelyä, monsieur! Teillä on toinen ajatus."