Taaskin nuoren kuninkaan ja piispan katseet liittyivät kylmässä yhteisymmärryksessä.
"Entä herra du Vallon?" kysyi Filip kääntääkseen puheen toisaalle.
"Hän esittäytyy luonanne tänään ja onnittelee teitä salavihkaa siitä, että pelastuitte vallantavoittelijan vehkeestä."
"Mitä hänestä tehdään?"
"Herra du Vallonista?"
"Herttua, eikö niin?"
"Herttua kyllä", vastasi Aramis omituisesti hymyillen.
"Miksi nauratte, herra d'Herblay?"
"Nauran teidän majesteettinne ennakkonäkemystä."
"Mitä sillä tarkoitatte?"