"Teidän majesteettinne kaiketi pelkää, että tuosta Portos-parasta tulisi kiusallinen todistaja, ja tahdotte hänestä päästä."
"Nimittämällä hänet herttuaksi?"
"Varmaan. Te tapatte hänet; hän kuolee ilosta, ja salaisuus hautautuu hänen kanssaan."
"Oh, hyvä Jumala!"
"Minä menetän hänessä peräti hyvän ystävän", virkkoi Aramis tyynesti.
Tällä hetkellä ja kesken näitä joutavia pakinoita, joihin molemmat salaliittolaiset kätkivät ilonsa ja ylpeytensä menestyksestä, Aramis kuuli jotakin, mikä sai hänet heristämään korviansa.
"Mitä nyt?" kysyi Filip.
"Aamu valkenee: tulee ensimmäisen toimenpiteenne hetki, sire."
"Miten?"
"No, ennen kuin eilen illalla laskeuduitte levolle tähän vuoteeseen, olitte luultavasti päättänyt tehdä jotakin tänä aamuna päivän koittaessa?"