"Sen käsitän. Mutta olenko minä siis niin mahtava, että hän ei vimmaisessa vihassaankaan rohjennut syöstä minua tuhoon niillä keinoilla, joita heikkouteni tai kova onneni oli hänelle antanut aseiksi?"
"Olemme todenneet", jatkoi Aramis omaansa, "että teidän välinne ovat auttamattomasti rikkoutuneet Ludvigin kanssa."
"Joskin hän silti säästää minut."
"Niinkö luulette?" virkahti piispa luoden yli-intendenttiin tutkivan silmäyksen.
"Sydämen vilpittömyyteen uskomatta uskon itse tapahtuman."
Aramis kohautti olkapäitänsä.
"Miksi Ludvig muutoin olisi antanut teidän tuodaksenne äskeisen sanoman?" kysyi Fouquet.
"Hän ei ole antanut mitään toimekseni."
"Eikö mitään!…" huudahti yli-intendentti tyrmistyneenä. "Mutta entä tämä määräys?…"
"Kah, niin, onhan siinä määräys."