Aramis lausui tuon niin kummallisesti, että Fouquet ei voinut olla hätkähtämättä.
"Kas, te salaatte minulta jotakin, sen näen", hän sanoi.
Aramis vain siveli leukaansa valkoisilla sormillaan.
"Karkoittaako kuningas minut maanpakoon?"
"Älkää kyselkö kuten lasten leikissä, jossa tavoitellaan kätkettyä esinettä tiu'un mukaan, kun tämä soidessaan antaa epämääräistä vihiä piilopaikan läheisyydestä."
"Puhukaa siis!"
"Arvatkaa."
"Te peloitatte minua!"
"Joutavia!… Silloin arvaatte ihan väärään suuntaan."
"Mitä Ludvig onkaan teille sanonut? Ystävyytemme nimessä, älkää peitelkö mitään."