"Ludvig ei ole sanonut minulle mitään."
"Te ajatte minut kuolettavaan kärsimättömyyteen, d'Herblay. Olenko yhä yli-intendentti?"
"Niin kauan kuin haluatte."
"Mutta mikä merkillinen vaikutusvoima teillä nyt näin äkkiä onkaan hänen majesteettinsa mieleen?"
"Eipä erikoinen!"
"Te saatte hänet toimimaan mielenne mukaan."
"Niin kyllä luulen."
"Se on ihan luonnotonta."
"Niinkin sanottaneen."
"D'Herblay, meidän liitomme nimessä, ystävyytemme nimessä, kautta kaiken, mitä teillä on maailmassa kalleinta, puhukaa avoimesti, minä rukoilen. Mistä johtuu, että te olette siten edistynyt kuninkaan suosiossa? Tiedänhän, että hän ei pitänyt teistä."