Tämä huudahdus tuntui säpsähdyttävän Aramista. Hän loi huolestuneen silmäyksen puhujaan.
"Suokaa anteeksi, keskeytin teidät", virkkoi Fouquet.
"Sanoin siis", jatkoi Aramis, "että tuo prinssiparka oli ihmisistä onnettomin; mutta Jumala, joka ajattelee kaikkia luotujansa, päätti tulla hänen avukseen."
"Haa, kuinka?"
"Se kuuluu kertomukseeni. Hallitseva kuningas… käsitättehän, minkätähden nimitän häntä hallitsevaksi kuninkaaksi."
"En .. miksi?"
"Syystä että kumpaisenkin olisi pitänyt olla kuninkaita syntynsä laillisella perusteella. Onko se teidänkin mielipiteenne?"
"On kyllä."
"Varmasti?"
"Se on ehdoton käsitykseni. Kaksoiset ovat kuin yksi olento kahdessa ruumiissa."