"Minähän olen Belle-Islen linnoittanut, eikä kukaan valtaa Belle-Isleä minun sitä puolustaessani. Ja sitten, kuten äsken sanoit, minulla on puolellani herra Fouquet. Belle-Isleä vastaan ei voida hyökätä ilman Fouquetin allekirjoittamaa suostumusta."
"Se on totta. Mutta ole sentään varovainen. Kuningas on ovela ja voimakas."
Aramis hymyili.
"Suljen Portoksen suojaasi", toisti kreivi eräänlaisella kylmällä hellittämättömyydellä.
"Kohtalomme on yhteinen, kreivi", vastasi Aramis samaan sävyyn.
Atos kumarsi puristaen Aramiksen kättä ja meni syleilemään Portosta kiihkeän sydämellisesti.
"Enkö minä syntynyt onnellisena?" höpisi tämä riemuisaan, kääriytyessään viittaansa.
"Tule, rakas ystäväni", kehoitti Aramis.
Raoul oli mennyt edellä antamaan määräyksiä ja satuloittamaan hevoset.
Ryhmä oli jo jakautunut. Atos näki molempien ystäviensä olevan lähtemäisillään. Jokin sumun tapainen välähti hänen silmiensä eteen ja painoi hänen sydäntään.