Tyttö katsoi epäröiden kelloa. Mietittyään hän jatkoi:
"Minun huoneeseeni; meillä on tunti aikaa haastella."
Ja liidellen keijukaista keveämpänä hän nousi suojaansa Raoulin häntä seuratessa. Siellä hän sulki ovensa ja sanoi jättäen kamarineidolleen viitan, jota hän siihen asti oli pitänyt käsivarrellaan:
"Te etsitte herra de Guichea?"
"Niin mademoiselle."
"Minä menen kohta pyytämään häntä tänne, kun olen ensin puhellut kanssanne."
"Olkaa niin hyvä, mademoiselle."
"Oletteko minulle vihoissanne?"
Raoul katseli häntä hetkisen, luoden sitten silmänsä alas.
"Olen", virkkoi hän.