"Pienen talon Fontainebleausta ja parikymmentä auranalaa lähistöltä."
"Varsin sievää, Planchet; onneksi olkoon!"
"Mutta meidänhän on hankala haastella tässä, monsieur; kas, kirottu pölyni jo yskittää teitä. Corbleu, enpä ota myrkyttääkseni valtakunnan arvokkainta aatelismiestä."
Atos ei hymyillyt tälle leikkipuheelle, jolla Planchet yritteli matkia hienoston sukkeluuksia.
"Niin", sanoi hän, "puhelkaamme syrjempänä, — vaikkapa asunnossanne.
Onhan teillä yksityishuoneita?"
"Kyllä, herra kreivi."
"Tuolla ylhäällä ehkä?"
Ja nähdessään seisovansa Planchetin tiellä Atos aikoi astua edellä.
"Siellä vain…" virkkoi Planchet epäröiden.
Kreivi käsitti hänen empimisensä väärin, arvellen maustekauppiaan pelkäävän joutuvansa tarjoamaan kovin keskinkertaista vieraanvaraisuutta.