"Ei väliä, ei väliä", hän sanoi kävellen eteenpäin, "kauppiaan asunto ei tässä kaupunginosassa suinkaan sovellu palatsiksi. Menkäämme vain."
Raoul siirtyi keveästi etummaiseksi ja astui sisälle.
Kuului yhtaikaa kaksi huudahdusta, tai oikeastaan kolmekin. Yksi niistä vallitsi toisia, kimakkana naisen kirkaisuna. Toinen äännähdys ilmaisi Raoulin ihmetystä, ja samassa hän pikaisesti löi oven kiinni. Kolmas kumahti Planchetin kauhun ilmauksena.
"Anteeksi", lisäsi viimemainittu, "emäntä jäi juuri pukeutumaan."
Raoul oli epäilemättä todennut Planchetin huomautuksen, sillä hän peräytyi takaisin portaille.
"Emäntä?…" kummeksui Atos.
"Ah, anteeksi, ystäväiseni, minä en tiennytkään, että teillä oli…"
"Siellä on Trüchen", selitti Planchet hiukan punastellen.
"Miten vain suvaitsette, hyvä Planchet; pahoittelen häirintäämme."
"Ei, ei, nouskaa nyt jo kamariin, messieurs."