"Annatteko hänelle tämän lehden, kapteeni?" hän sanoi d'Artagnanille.
"Milloin?"
"Sinä päivänä", virkkoi Bragelonne, näyttäen viimeistä lausetta, "sinä päivänä, jolloin voitte kirjoittaa päivämäärän noiden sanojen alle."
Hän pujahti äkkiä tiehensä, rientäen Atosta vastaan, joka palasi hitain askelin.
Heidän kävellessään takaisin linnoitukseen alkoi ulapalla kuohuta, ja Välimerta myllertävien vihurien äkillinen rajuus yllytti elementtien häiriön pikaiseksi myrskyksi.
Jotakin muodotonta ja keikkuvaa näkyi heidän silmiinsä rannikolta.
"Mikä tuo on?" kysyi Atos. "Murskaantunut alusko?"
"Se ei ole alus", vastasi d'Artagnan.
"Anteeksi", huomautti Raoul, "se on alus, joka nopeasti lähenee satamaa."
"Lahdenpoukamassa on tosiaankin alus, ja viisaasti se tekeekin etsiessään täältä suojaa; mutta se mitä Atos näyttää tuolla… hiekkasärkälle paiskautuneena…"