Fouquet avasi oikean kätensä, joka oli kosteana puristunut nyrkkiin; kammostuneena Pélisson sieppasi siitä paperin ja luki kuninkaan käsialalla kirjoitetut rivit:
'Rakas herra Fouquet, antakaa meille hallussanne olevista
jäännösvaroistamme seitsemänsataatuhatta livreä, jonka
summan tarvitsemme tänään matkaamme varten.
Ja kun tiedämme, että te ette ole hyvässä voinnissa, rukoilemme Jumalaa tervehdyttämään teidät ja pitämään teidät pyhässä suojeluksessaan.
Tämä kirje käy kuitista.
Ludvig.'
Kauhistunut sorina kiersi salia.
"No, miten menettelette tämän kirjeen suhteen?" huudahti Pélisson.
"En mitenkään enää, kun olen sen saanut."
"Mutta…"
"Kun olen sen saanut, Pélisson, niin olenhan sen maksanut", selitti yli-intendentti, ja hänen yksinkertainen ylevyytensä järkytti jokaisen sydäntä.