"Noh", virkkoi Gourville, "mistä tiedätte, että he eivät ole lähteneet vasta Beaugencystä tai Niortista?"
"Emme ole nähneet mitään noin vankkaa purtta ainakaan tällä puolen
Orléansin. Sen täytyy tulla sieltä, monsieur, ja se pitää kiirettä."
Herra Fouquet ja Gourville vaihtoivat silmäniskun. Laivuri huomasi tämän levottomuuden. Gourville kiirehti kääntämään asian toiseksi.
"Joku ystävä", sanoi hän, "joka on lyönyt vetoa saavansa meidät kiinni.
Voittakaamme veto, älkäämmekä antako itseämme tavoittaa."
Laivuri avasi suunsa vastatakseen, että se oli mahdotonta, mutta silloin Fouquet lausui ylväästi:
"Jos joku tahtoo meidät saavuttaa, antakaamme hänen tulla."
"Voisi koettaa, monseigneur", ehdotti laivuri arasti. "Hei, pojat, tarmokkaasti! Antakaa uida!"
"Ei", esti Fouquet, "pysähdyttäkää päinvastoin kokonaan."
"Mielettömyyttä, monseigneur", keskeytti Gourville kumartuen kuiskaamaan hänen korvaansa.
"Pysähdyttäkää kokonaan!" toisti Fouquet.