"Eikö ole niin asia, että asemani on ratkaistu? Kuningas tietysti tahtoi saada minut Nantesiin, ollakseni eristettynä Pariisista, missä minulla on niin paljon kannattajia, ja samalla hän ottaa haltuunsa Belle-Islen?"
"Missä herra d'Herblay on", lisäsi d'Artagnan.
Fouquet kohotti päätänsä.
"Mitä minuun tulee", jatkoi d'Artagnan, "niin voin yhä vakuuttaa teille, että kuningas ei ole virkkanut mitään minulle teitä vastaan."
"Todellako?"
"Kuningas kyllä määräsi minut lähtemään Nantesiin; minun ei pitänyt asettua mihinkään yhteyteen herra de Gesvresin kanssa."
"Hän on ystäviäni."
"Herra de Gesvresin kanssa, niin, monseigneur", jatkoi muskettisoturi, jonka silmät eivät herjenneet haastamasta toista kieltä kuin huulet. "Ohjeenani oli ottaa mukaani prikaati muskettisotureita, — hiukan liikanaista varustelua näin rauhallisena aikana."
"Prikaati?" äännähti Fouquet kohoutuen toisen kyynärpäänsä varaan.
"Yhdeksänkymmentäkuusi ratsumiestä, niin, monseigneur, — samaa määrää käytettiin de Chalaisin, de Cinq-Marsin ja Montmorencyn vangitsemistilaisuuksissa."