"Ajattelitte sitä vain. No, jos kukistun, niin uskokaa sanani — en sitten enää vietä päivääkään sanomatta itsekseni päätäni takoen: 'Hupsu, hupsu, älytön kuolevainen! Sinulla oli herra d'Artagnan saatavissa, ja sinä et häntä käyttänyt etkä häntä rikastuttanut!'"
"Te olette minulle ylenpalttisen suosiollinen", sanoi kapteeni; "mutta aivan ihastunut minäkin olen teihin!"
"Vieläkin mies, joka ei yhdy Colbertiin!" sanoi yli-intendentti.
"Onpa tuo Colbert iskeytynyt teihin! Hän on teille pahempana vaivana kuin kuumeennekaan."
"No, siihen on syynsä. Ajatelkaa meidän suhdettamme."
Ja Fouquet kertoi, miten Colbert oli teeskentelevästi vartioinut häntä virralla.
"Eikö se ole häviöni selvin merkki?" hän kysyi lopuksi.
D'Artagnan oli käynyt totiseksi.
"Siihen suuntaan", myönsi hän. "Niin, tämä kuulostaa pahalta, kuten herra de Tréville sanoi."
Ja hän tähtäsi älykkään ja merkitsevän silmäyksen rahaministeriin.