"Levätkää, herra Fouquet; älkää tuhlatko enemmälti voimianne. Säätykokouksen istuntokausi tulee lyhyt, ja kun sihteerini ovat sen lopettaneet, en tahdo sitten enää kahteen viikkoon puhuttavan valtiollisista asioista Ranskassa."
"Eikö kuninkaalla ole minulle mitään sanottavaa tästä säätykokouksesta?"
"Ei, herra Fouquet."
"Minulle, raha-asiain yli-intendentille?"
"Levätkää, pyydän; siinä kaikki, mitä minulla on teille sanottavaa."
Fouquet puri huultansa ja painoi päänsä alas. Hän hautoi nähtävästi jotakin rauhatonta ajatusta. Tämä levottomuus tarttui kuninkaaseenkin.
"Oletteko pahoillanne, että teidän täytyy levätä, herra Fouquet?" virkkoi hän.
"Kyllä, sire; minä en ole tottunut lepoon."
"Mutta te olette sairas; teidän on pidettävä huolta itsestänne."
"Teidän majesteettinne mainitsi minulle huomenna pidettävästä puheesta?"