Tämä laukaus hämmennytti hallitsijan. Fouquet oli kyllin taitava tai kyllin hyväonninen saattaakseen Ludvig XIV:n varomaan miettimänsä teon paljastumista tällä tavoin.
Sisään astuessaan d'Artagnan siis saikin käskyn toimittaa jonkun muskettisoturin yli-intendentin saattajaksi.
"Tarpeetonta", virkkoi Fouquet: "miekka kuin miekka, — yhtä hyvin otan
Gourvillen, joka odottaa alhaalla. Mutta se ei estä minua nauttimasta
herra d'Artagnanin seurasta. Kovin mielelläni muuten näyttäisin
Belle-Islen hänelle, joka ymmärtää niin hyvin varustuksia."
D'Artagnan kumarsi ymmärtämättä enää mitään koko hommasta. Fouquet kumarsi vielä ja läksi rauhallisen verkkaisesti kuin huvikseen kävellen.
Päästyään ulos linnasta hän ajatteli:
— Olen pelastettu! Niin, sinä saat nähdä Belle-Islen, kavala kuningas, mutta vasta sitten kun minua ei siellä enää ole.
Sitten hän hävisi. D'Artagnan oli jäänyt kuninkaan luo.
"Kapteeni", sanoi hänen majesteettinsa, "te seuraatte herra Fouquetia sadan askeleen päässä."
"Kyllä, sire."
"Hän palaa asuntoonsa. Te menette perässä."