D'Artagnan viittasi heitä vaikenemaan, kohotti peloittavan tyynesti jalkansa seuraavalle askelmalle ja kääntyi katsomaan miekka kädessä, seurasiko upseeri yhä.
Upseeri teki ristinmerkin ja astui perässä.
Portos ja Aramis, jotka tunsivat d'Artagnaninsa, syöksyivät parahtaen pidättämän iskua, jonka luulivat jo kuulevansa. Mutta siirtäen miekan vasempaan käteensä kapteeni sanoi upseerille liikuttuneella äänellä:
"Te olette urhoollinen mies, monsieur. Varmasti ymmärrätte paremmin, mitä nyt aion teille sanoa, kuin mitä teille äsken haastoin."
"Puhukaa, herra d'Artagnan, puhukaa", vastasi peräytymätön upseeri.
"Nämä herrasmiehet, joita määräyksenne koskevat, ovat minun ystäviäni."
"Tiedän sen, monsieur."
"Te käsitätte, pitääkö minun esiintyä heitä kohtaan niinkuin teidän ohjeissanne on sanottuna."
"Minä käsitän yksityisen pidättymisenne."
"No, sallikaa minun siis puhella heidän kanssaan ilman todistajaa."