"Se on kahlekunta", tiesi Portos; "koirat on laskettu riistan jäljille."
"Mitä tämä on? Kuka voi metsästää tällaisella hetkellä?" oudoksui
Aramis.
"Ja vielä täällä, missä kuninkaallisten tulo on aiheuttanut niin yleisen hätäännyksen!" jatkoi Portos.
"Melu lähenee. Niin, sinä olet oikeassa, Portos, — koirat ovat takaa-ajossa. — Mutta — Yves, Yves, tule tänne!" huudahti Aramis äkkiä.
Yves riensi paikalle, heittäen alas telan, jota oli ollut asettamassa veneen alle, kun piispan huudahdus keskeytti puuhan.
"Mitä metsästystä tuo on, kippari?" kysyi Portos.
"Ka, en ollenkaan ymmärrä", vastasi bretagnelainen. "Tällaisena hetkenä ei hevin luulisi Locmarian herran lähtevän eräretkelle. Ei, ja kuitenkin nuo koirat…"
"Ne ovat voineet karata tarhastaan."
"Eivät ne Locmarian herran koiria olekaan", sanoi Goennec, joka hänkin oli yhtynyt puhujain pariin; "minä kuulen sen haukunnasta."
"Varovaisuus vaatii meitä vetäytymään luolaan", päätti Aramis; "äänet lähenevät selvästi, ja kohtsiltään tiedämme, mitä ajatella."