Sotamiehet laskivat muskettinsa.
"Mutta ilmoitetaanhan teille, että antaudumme!" huusi laivuri Yves.
"Elävinä, elävinä, kapteeni!" kirkuivat muutamat innostuneet sotamiehet. "Heidät on otettava elävinä!"
"Niin, niin, elävinä", sanoi kapteeni. Sitten hän kääntyi bretagnelaisten puoleen. "Te saatte kaikki pitää henkenne, hyvät miehet", huusi hän, "kaikki muut paitsi herra chevalier d'Herblay!"
Aramis säpsähti huomaamattomasti.
Hetkisen hän tuijotti silmillään valtameren syvyyksiin, jonka pintaa kreikkalaisen tulen viime heijastukset valaisivat kiiveten aaltojen sivuja, leikkien töyhtöinä niiden harjalla ja tehden peittämänsä kuilut vielä synkemmiksi, salaperäisemmiksi ja peloittavammiksi.
"Kuuletteko, monseigneur?" äännähtivät matruusit.
"Kyllä."
"Mitä te käskette?"
"Suostukaa."