"Näin ollen", vastasi d'Artagnan sydämensä pohjasta loukkaantuneena, "koska muskettisoturien kapteeni, joka aina on päässyt kuninkaan makuusuojaan, ei saa astua edes työhuoneeseen tai ruokailusaliin, on kuningas kuollut tai kapteeni joutunut epäsuosioon. Kummassakaan tapauksessa hän ei minua enää tarvitse. Olkaahan niin ystävällinen, herra de Lyonne, joka olette suosiossa, ja sanokaa kuninkaalle aivan suoraan, että lähetän hänelle eronpyyntöni."
"Varokaa, d'Artagnan!" huudahti ministeri.
"Menkää ystävyydestä minua kohtaan."
Hän työnsi virkamiestä säveästi työhuonetta kohti.
"Minä menen", myöntyi de Lyonne.
D'Artagnan odotti harppaillen käytävässä.
Ministeri palasi.
"No, mitä kuningas sanoi?" kysyi d'Artagnan.
"Kuningas sanoi, että oli hyvä niin", vastasi de Lyonne.
"Että oli hyvä niin!" purkausi kapteenilta. "Hän siis suostuu? Hei, näinhän olen vapaa! Nyt olen porvari, herra de Lyonne. Näkemiin! Hyvästi palatsi, käytävä, odotushuone! Vihdoinkin hengähtämään pääsevä porvari tervehtää teitä."