Hän lausui nämä sanat niin säveästi, että Madame, jolla pitkät ajat oli ollut kaikenlaista mielipahaa, rohkaistuneena oli vähällä hyrähtää itkuun, sillä niin täynnä oli hänen sydämensä.
"No, no, rakas sisar", kehoitti kuningas, "kertokaa ne huolenne ja murheenne minulle. Veljen sanalla lupaan ottaa niihin osaa, kuninkaan sanalla vakuutan toimittavani niihin korjauksen!"
Prinsessa kohotti kauniit silmänsä ja sanoi haikeasti:
"Ystäväni eivät tuota minulle ikävyyksiä; he ovat poissa tai lymyilevät. Heidät, jotka olivat niin hartaita, niin hyviä, niin uskollisia, on saatettu teidän majesteettinne epäsuosioon."
"Tarkoittanette Monsieurin pyynnöstä karkoittamaani de Guichea?"
"Joka tuosta syyttömästä karkoituksestaan asti tavoittelee kuolemaa kerran päivässä!"
"Sanoitte syyttömästä, sisareni?"
"Niin syyttömästä, että jollei minulla olisi teidän majesteettianne kohtaan sitä ystävyyden sekaista kunnioitusta, jota olen aina…"
"Niin?"
"Niin olisin pyytänyt veljeäni Kaarlea, johon minulla on täysi vaikutusvalta…"