"Ajattele, hyvä ystävä, minä päätin tuon lääkärin typeryksen määräyksistä piittaamatta viimein lähteä hiukan jaloittelemaan, suostuipa hän siihen tai oli suostumatta. Niinpä käskin minua palvelevan lakeijan tuoda vaatteeni."
"Olit siis ilkosen alasti, Portos-poloinen?"
"Ei, oli minulla muhkea yönuttu ylläni. Lakeija teki työtä käskettyä, ja minä pukeuduin vaatteisiini, jotka olivat käyneet liian avariksi; mutta se vasta oli ihme, että jalkani olivat liian isot."
"Olipa sekin!"
"Ja saappaani liian ahtaat."
"Jalkasi olivat vielä turvoksissa."
"Oikein arvasit."
"Parbleu! Ja siitäkö sattumasta aioit minulle kertoa?"
"Niinhän tietenkin! Minä en tullut ajatelleeksi samaa kuin sinä. Minä tuumasin itsekseni: Kun nämä saappaat ovat ainakin kymmenesti olleet minulla jalassa, niin täytyyhän niiden mennä jalkaan yhdestoistakin kerta."
"Salli minun huomauttaa, hyvä Portos, että silloin et tuumannut järkevästi."