"Sanalla sanoen, minä istuin väliseinän lähellä ja koetin kiskoa saapasta oikeaan jalkaani; reudoin käsin, auttelin kinnerjänteillä ja tein hurjia ponnistuksia, kunnes molemmat vetimet äkkiä katkesivat ja jalka ponnahti eteenpäin kuin heittokoneen ammus."
"Heittokoneen! Sinulla on se linnoitustaitosi aina mielessä, hyvä
Portos!"
"Jalka ponnahti kuin heittokoneesta ja tönäisi väliseinän puhki. Veikkoseni, ihan luulin Simsonin tavoin hävittäneeni temppelin. Voi tavatonta, kuinka paljon tauluja, posliineja, kukkamaljakoita, seinäverhoja ja uutimentankoja romahti alas!"
"Lempo soikoon!"
"Siitä puhumattakaan, että seinän toisellakin puolella oli posliinilaudakko."
"Jonka sinä survaisit kumoon?"
"Jonka minä sinkautin toisen huoneen perälle."
Portos puhkesi nauramaan.
"Se oli totisesti tavatonta, kuten sanoit!"
Ja d'Artagnan yhtyi ystävänsä nauruun, saaden hänet hohottamaan vielä raikuvammin.