"Minä murskasin", sanoi Portos yltyvän hilpeyden keskeyttelemällä äänellä, "hyvinkin kolmentuhannen frangin arvosta posliinia — ho, ho, ho!…"
"Suurenmoista!" änkkäsi d'Artagnan.
"Pirstasin neljäntuhannen frangin kuvastimet… ha, ha, ha!…"
"Istu ja pala!"
"Ja kattokruunu mätkähti suoraan päähäni tuhansiksi siruiksi. Hi, hi, hi!"
"Päähäsi!" toisti d'Artagnan sivujansa pidellen.
"Keskelle nup… nuppia!"
"Mutta silloin kai pääkuoresi halkesi?"
"Ei, minähän päin vastoin sanoin, että kattokruunu särkyi kuin lasi, jota se olikin!"
"Ahaa, se oli lasinen kattokruunu?"