"Onko teidän majesteettinne tyytyväinen?" kysyi hän kuitenkin vielä.
"Peräti; mutta älkää lähtekö vielä, herra de Manicamp", sanoi Ludvig; "minulla on piakkoin lisää puhuttavaa."
— Hohoi, — ajatteli d'Artagnan, — eipä tuokaan kelpaa meikäläisen miehen rinnalle.
Ja sitä mietettä seurannut huokaus saattoi merkitä: — Hohoi, missä meikäläiset miehet jo kaikki ovatkaan!
157.
Manicamp umpikujassa.
Samassa palatsinvartija kohotti oviverhoa ja ilmoitti kuninkaan henkilääkärin.
"Ahaa!" huudahti Ludvig; "tässähän herra Valot tuleekin loukkaantuneen luota. Saamme tietoja hänen voinnistaan."
Manicamp tunsi olonsa yhä tukalammaksi.
"Tällä tavoin pääsemme lopulliseen selvyyteen", lisäsi kuningas ja katsoi d'Artagnaniin, joka ei silmäänsäkään räväyttänyt.