"Ja kunniakkaasti sittenkin, herra kreivi."
Manicamp loi Saint-Aignaniin ja kapteeniin kiitollisen silmäyksen, joka jäi kuninkaalta huomaamatta.
— Kas vain, — tuumi d'Artagnan astuessaan kynnyksen yli; — minulla oli huono käsitys uudesta sukupolvesta, mutta erehdyinpä! Noissa nuorissa herroissa on kuntoakin edustettuna.
Valot astui suosikin ja kapteenin edellä ulos työhuoneesta. Kuningas ja
Manicamp jäivät kahdenkeskiseen haasteluun.
158.
D'Artagnan myöntää erehtyneensä ja Manicampin olleen oikeassa.
Mennen ovelle asti kuningas vakuuttausi omin silmin, että ketään ei ollut kuuntelemassa, ja palasi sitten äkkiä, asettuen puhuteltavansa eteen.
"Kas niin", virkkoi hän, "nyt kun olemme yksinämme, selittäkää minulle asia, herra de Manicamp."
"Mitä avomielisimmin, sire", vastasi nuori mies.
"Ja ennen kaikkea", lisäsi kuningas, "tietäkää, että mikään ei ole minulle niin sydämen asiana kuin naisten kunnia."