"Puhukaa vain suunne puhtaaksi."
"Juttu lienee koskenut jotakuta Madamen hovineitoa."
Kuningas säpsähti.
"Te tiedätte siitä enemmän kuin haluatte ilmoittaa, herra Colbert", jupisi hän.
"Oo, sire, vakuutan, etten tiedä."
"Mutta tunnetaanhan ne toki, Madamen hovineidot, ja johtamalla mieleenne heidän nimensä tapaisitte ehkä sen, jota etsitte."
"En, sire."
"Yrittäkää."
"Se olisi hyödytöntä, sire. Kun on kysymys sellaisten naisten nimistä, joiden kunniasta puhutaan, on muistini vaskinen kirstu, jonka avaimen olen hukannut."
Kuninkaan mieli sumeni ja otsa pilvistyi. Mutta tahtoen näyttää voivansa hallita itseänsä hän virkkoi sitten päätänsä pudistaen: