"Päättäkäämme siitä Hollannin selkkauksesta."
"Siis ensiksikin, sire, mihin aikaan teidän majesteettinne haluaa ottaa lähettiläät vastaan?"
"Aikaisin aamulla."
"Kello yhdeltätoista?"
"Se on liian myöhään… Kello yhdeksältä."
"Se on kovin varhaista."
"Ystäviin nähden sillä ei ole väliä; niiden parissa voi menetellä vapaasti, — ja mitä taasen vihollisiin tulee, niin on hyväkin, jos he siitä saavat nyrpeyden aihetta. Tunnustain, etten olisi pahoillani, jos pääsisin eroon noista suolinnuista, joiden rääkyminen jo kyllästyttää."
"Kaikki tapahtuu kuten teidän majesteettinne tahtoo. Siis kello yhdeksältä… Minä annan senmukaiset määräykset. Juhlallinen vastaanottoko?"
"Ei. Tahdon rauhallisella haastelulla selvittää heille kantaani, mutta asiat saavat helposti katkeraa sävyä, jos on paljon ihmisiä saapuvilla. Samalla kuitenkin tahdon päästä heistä täyteen selvyyteen, jotta jupakkaa ei tarvitse uudestaan käsitellä alusta."
"Teidän majesteettinne suvaitkoon vain mainita henkilöt, jotka ovat vastaanotossa saapuvilla."