"No niin, minä en rakasta herra de Bragelonnea. Ymmärrä minua oikein, kun sanon, etten rakasta häntä. Minä rakastan häntä kuin hellin sisar rakastaisi kunnon veljeä; mutta hän ei ole minulta sellaista pyytänyt, enkä minä ole hänelle sellaista luvannut."
"No, sinä rakastat kuningasta", virkkoi Montalais, "ja se on kyllin hyvä puolustus."
"Niin, minä rakastan kuningasta", sopersi nuori tyttö, "ja kalliisti olen saanut maksaa oikeuden näiden sanojen lausumiseen. No, puhu, Montalais. Mitä voit tehdä minun puolestani tai minua vastaan nykyisessä asemassani?"
"Kysyhän selvemmin."
"Mitäpä minä sanoisin?"
"Eikö siis mitään erityisempää?"
"Ei", virkahti Louise kummastuneena.
"Hyvä! Silloin sinä pyydät minulta vain neuvoa?"
"Niin."
"Herra Raoulin suhteen?"