"Puoli kahdesta saakka."
"Kah, vai niin!"
"Lempo, olisipa ollut kaunista minun osoittaa säntillisyyden puutetta sellaisessa asiassa!"
Kreiviä kohtaan tuntemastansa kunnioituksesta huolimatta ei Malicorne voinut olla kohauttamatta olkapäitänsä.
"Entä maalari", uteli hän, "oliko kuningas kutsuttanut hänetkin kello kahdeksi?"
"Ei nimenomaan, mutta minä varasin hänet tänne jo puoleltapäivin. Onhan parempi maalarin varrota kaksi tuntia kuin kuninkaan odottaa minuuttiakaan."
Malicorne puhkesi hiljaiseen nauruun.
"No, hei, hyvä herra Malicorne", sanoi de Saint-Aignan, "myhäilkää minulle nyt vähemmän ja puhukaa enemmän."
"Niinkö vaaditte?"
"Minä rukoilen."