"Niin, ja tiedättekö, sensijaan että poika parka kiittäisi kuningasta, hän valittelee!"
"Kiittäisi kuningasta siitä, että hän vie hänen rakastettunsa. Ah, tuo mitä nyt sanotte, sir, on peräti halventavaa naisille yleensä ja rakastajattarille erittäin."
"Mutta käsittäkää minua toki! Jos kuningas veisi häneltä jonkun miss Grafftonin tai miss Stewartin, niin olisin hänen kanssaan samaa mieltä, eikä hän minusta olisi tarpeeksikaan epätoivoissaan; mutta hän on vain laiha, ontuva tytöntyrä… Hiiteen koko uskollisuus, niinkuin ranskalaiset sanovat. Hylätä rikas köyhän tähden, rakastavainen petturin vuoksi, onko moista ennen nähty?"
"Luuletteko, että Mary toden teolla haluaa miellyttää varakreiviä, sire?"
"Kyllä sitä luulen."
"No, varakreivi tottuu Englantiin. Marylla on älykäs pää ja kun hän jotakin tahtoo, ajaa hän tahtonsa perille."
"Rakas miss Stewart, varokaa niin herkästi uskomasta kreivin kotiutuvan maahamme. Ei ole vielä pitkääkään aikaa — toispäivänä se tapahtui, — kun Bragelonne tuli pyytämään minulta lähtölupaa."
"Ja te epäsitte?"
"Totta kai sen tein! Veljeni, kuningas, tahtoo kaikin mokomin pysyttää hänet poissa. Ja mitä minuun tulee, niin asia kutkuttaa itserakkauttani. Älköön sanottako, että tuo young man on uhmaillut Englannin jalointa ja suloisinta viehäkettä, jonka olen hänelle tarjonnut…"
"Olettepa te kohtelias, sire", virkkoi miss Stewart suipistaen sirosti suutansa.