"Madame", sanoi hän piankin, "minulla on ilo suorittaa teille nuo satatuhatta écua."
"Oo!" virkahti herttuatar.
"Mutta miten saan alkuperäiset kirjeet?"
"Mitä yksinkertaisimmalla tavalla, paras herra Colbert. Keneen te luotatte?"
Vakava rahamies hytkähti hiljaiseen nauruun, joka sai hänen tuuheat mustat kulmakarvansa yölepakon siipien tavoin nousemaan ja laskemaan hänen kellertävän otsansa syvälle juovalla.
"En kehenkään", lausui hän.
"Oh, kyllä kai teette poikkeuksen itsenne suhteen, herra Colbert?"
"Mitä sillä tarkoitatte, rouva herttuatar?"
"Tarkoitan, että jos vaivautuisitte tulemaan kanssani paikkaan, missä kirjeet ovat, jätettäisiin ne teidän omiin käsiin ja te voisitte ne tarkastaa, varmistua niiden alkuperäisyydestä."
"Se on totta."