"Te varaisitte mukaanne satatuhatta écua, koska minäkään en luota kehenkään."
Herra intendentti punastui kulmakarvojaan myöten. Kuten kaikki numeroiden käsittelyyn täysin perehtyneet miehet, oli hän matemaattisen rehellinen hävyttömyyteen asti.
"Minä otan lupaamani summan mukaani, madame", sanoi hän, "kahtena rahastostani suoritettavana maksuosoituksena. Riittääkö se teille?"
"Olisivatpa nuo maksuosoituksenne kahdelle miljoonalle asetettuja, herra intendentti!… Minulla on siis kunnia näyttää teille tie."
"Sallikaa, että valjastutan hevoseni."
"Minulla on vaunut ulkopuolella, monsieur."
Colbert yskähti epäröivästi. Hetkisen hän kuvitteli, että herttuattaren ehdotus oli ansa, että portilla ehkä odotettiin, että tämä nainen, joka oli myynyt salaisuutensa sadastatuhannesta écusta Colbertille, varmaankin oli tarjonnut salaisuuttaan samasta summasta herra Fouquetille.
Kun hän näytti kovin empivältä, katsahti herttuatar häntä silmiin.
"Ajatte mieluummin omissa vaunuissanne?" kysyi hän.
"Myönnän sen."