"Haa, te siis pidätte hänestä?" huudahti Colbert, ja hänen katseessaan leimahti viha.
"En, mutta herra Fouquet on meidän yliprokuraattorimme; hän on velkaantumassa, joutumassa häviöön, ja meidän on pelastettava parlamentin kunnia."
"Sekin valaisee minulle, minkätähden hän on ainiaan turvassa niin kauan kuin hoitaa sitä virkaa", sanoi Colbert.
"Herra Gourville lisäsi siihen: 'Almun tarjoaminen olisi sentään joka tapauksessa nöyryyttävää herra Fouquetille, ja hän kieltäytyisi siitä. Mutta lunastakoon parlamentti häneltä yhteistoiminnalla ja arvokkuutta noudattaen yliprokuraattorinviran, niin kaikki käy hyvin, yhteinen kunnia ei joudu alttiiksi eikä herra Fouquetin itsetuntoa loukata.'"
"Tuo on nimenomainen hanke."
"Siksi minäkin sen otaksuin, monseigneur."
"No niin, herra Vanel, menkää heti tapaamaan herra Gourvilleä tai Pélissonia. Tai tunnetteko ketään muuta herra Fouquetin likeistä ystävää?"
"Olen hyvä tuttava herra de la Fontainen kanssa."
"Runoniekka la Fontainen?"
"Saman juuri; hän sepitti säkeitä vaimolleni siihen aikaan, kun herra
Fouquet oli perheeni ystäviä."