"Tarpeetonta, minä pidän siitä huolen."
"Hyvä on."
"Menkää, ystäväni."
Pélisson lähti, vajavasti käsittäen, mutta kaikkien tosiystäväin tavoin luottaen tahtoon, johon alistui. Siinä on valiosielujen voima. Epäilys kuuluu vain alempiin luonteisiin.
Vanel kumarsi siis yli-intendentille. Hän aikoi pitää puheen.
"Istukaa, monsieur", kehoitti Fouquet kohteliaasti. "Kuulutte haluavan saada virkani?"
"Monseigneur…"
"Paljonko voitte siitä maksaa?"
"Teidän asianne, monseigneur, on määrätä summa. Tiedän, että teille on tehty tarjouksia."
"Minulle on kerrottu, että rouva Vanel on arvioinut sen miljoonaan neljäänsataantuhanteen livreen."