"Enempää ei meillä olekaan."
"Voitteko luovuttaa rahat heti?"
"Minulla ei ole summaa nyt mukanani", vastasi Vanel yksinkertaisesti, pelästyen tätä koruttomuutta, tätä suurenmoista suoruutta, hän kun oli odottanut taistelua, ovelia temppuja, viekkaita shakkivetoja.
"Milloin voitte sen tuoda?"
"Milloin monseigneur haluaa." Mies vapisi peläten Fouquetin pitävän häntä pilanaan.
"Ellei olisi vaivaloista näin illalla, sanoisin nyt heti…" virkkoi
Fouquet.
"Oi, monseigneur…"
"Mutta", keskeytti Fouquet, "jättäkäämme suoritus ja allekirjoitus huomisaamuun."
"Olkoon niin", myönsi Vanel jähmettyneenä, ällistyksissään.
"Kello kuuteen", ehdotti Fouquet.