"Kyllähän, monsieur."
"Anteeksi", keskeytti Aramis, osoittaen sormellaan Vanelia ja kääntyen Fouquetin puoleen; "anteeksi, tämä on kai se mies, joka haluaa ostaa virkapaikan?"
"Minä, niin", vastasi Vanel kummastuneena äärimmäisen korskeasta sävystä, jolla Aramis oli lausunut kysymyksensä. "Mutta miten saan puhutella henkilöä, joka minulle suo kunnian…"
"Puhutelkaa minua monseigneuriksi", vastasi Aramis kuivasti.
Vanel kumarsi.
"Kas niin, hyvät herrat", kiirehti Fouquet, "mitäpä tässä kursailla.
Käykäämme asiaan."
"Kuten monseigneur näkee", virkkoi Vanel, "minä odotan ohjeitanne."
"Minä päinvastoin odottelin", vastasi Fouquet.
"Mitä monseigneur odotteli?"
"Ajattelin, että teillä ehkä olisi jotakin minulle sanottavaa."