— Ohoo! — ajatteli Vanel; — hän on miettinyt, minä olen menettänyt pelin! — Mutta rohkaistuen sanoi hän: "Ei, monseigneur, ei mitään, ei niin mitään, paitsi minkä teille eilen esitin, — sen olen valmis teille toistamaan."
"Kuulkaahan, suoraan puhuen, herra Vanel, eikö kauppa ole teille hiukan rasittava? Sanokaa pois."
"Kyllähän puolitoista miljoonaa livreä, monseigneur, on melkoinen summa."
"Niin suuri", jatkoi Fouquet, "että olen ajatellut…"
"Te olette ajatellut, monseigneur?" hätääntyi Vanel.
"Niin, olen ajatellut, että teillä mahdollisesti ei olisi tilaisuutta kaupan päättämiseen nyt heti."
"Oh, monseigneur!…"
"Rauhoittukaa, herra Vanel, minä en moittisi teitä sananne peruuttamisesta, kun se ilmeisesti johtuisi kykenemättömyydestä sitä pitämään."
"Kyllä, monseigneur, te moittisitte minua ja syystä", väitti Vanel; "sillä ainoastaan yltiöpää tai narri menee sitoumuksiin, joita ei voi täyttää. Sovittua asiaa olen aina pitänyt kuin jo tekona."
Fouquet punastui. Aramis hymähti kärsimättömästi.