"Millaista naamaa sinä näytätkään, lempo soikoon, — ja mitä hautajaiskeskustelua onkaan haastelusi!" huudahti kapteeni. "Englannissako sellaista oppii? Mordioux, olen minäkin ollut Englannissa ja palannut sieltä virkkuna kuin peipponen, Hellitähän kielesi kantimia!"
"Minulla on liian paljon sanottavaa."
"Ahaa! Miten isäsi jakselee?"
"Suokaa anteeksi, rakas ystävä; aioin kysyä sitä teiltä."
D'Artagnan jännitti katseensa kahta terävämmäksi, tuon katseen, jolta mikään salaisuus ei jäänyt kätköön.
"Sinulla on huolia?" virkkoi hän.
"Pardieu, sen te hyvin tiedätte, herra d'Artagnan."
"Minäkö?"
"Niin juuri. No, älkää nyt tekeytykö kummastuneeksi."
"En tekeydy kummastuneeksi, ystäväni."