"Hyvä kapteeni, tiedän varsin hyvin, että löisitte minut sekä älykkyydessä että voimain mittelyssä. Tällä hetkellä, näettekös, olen hölmö, olen pieni itikka. Minulla ei ole aivoja eikä käsivartta, mutta älkää halveksiko minua; auttakaa minua. Sanalla sanoen, olen luoduista kurjin."
"Ohhoh, miksi niin?" kysyi d'Artagnan, riisuen vyönsä hellyttäen hymyilyään.
"Siksi että neiti de la Vallière pettää minua."
D'Artagnanin kasvoissa ei näkynyt mitään ilmeen muutosta.
"Pettää sinua, pettää sinua! Onpa siinä suuria sanoja. Kuka ne sinulle on opettanut?"
"Kaikki ihmiset."
"Oh, jos kaikki ovat sitä sanoneet, täytyy asiassa olla jotakin perää.
Ei savua ilman tulta. Se on hupsua, mutta niin on asia."
"Te siis uskotte?" huudahti Bragelonne kiihkeästi.
"Ah, jos tahdot nojautua minun käsitykseen!…"
"Epäilemättä."