"On niinkin", vahvisti Portos.
"Kyllä sinä varmaan olet uuvuksissa."
"En kovin. Kuitenkin menen hyvissä ajoin levolle, ollakseni huomenna valmis."
"Ja mihin valmis?"
"Pardieu, lopettamaan, mitä olen aloittanut."
"Sinä saat minut vapisemaan, veikkoseni; näytäthän aivan tuohtuneelta. Mitä hittoa oletkaan pannut alulle, jota ei vielä olisi saatettu loppuun?"
"Kuulehan siis: Raoul ei ole taistellut. Niin ollen on minun taisteltava!"
"Kenen kanssa?… Kuninkaanko?"
"Mitä, — kuninkaan?" virkkoi Portos hämmästyneenä.
"Niin juuri, suuri lapsi, kuninkaan kanssa!"